Course info

Kokeessa vastataan yhteen tehtävään. Kokeessa on kolme vaihtoehtoista tehtävää, joist saat itse valita. Huomaa, että tehtävä voi olla kaksiosainen.

Joka tehtävästä voi saada 30 pistettä. Jos tehtävä on kaksiosainen, sen toisesta osasta voi saada 12 pistettä ja toisesta osasta 18 pistettä. Kokeen enimmäispistemäärä on 30 pistettä.

Kirjoittaessasi voit lähteä siitä, että lukija tuntee aineiston. Vastauksessa esitetyt havainnot, väitteet ja tulkinnat tulee kuitenkin perustella aineiston avulla. eli referoi tai lainaa aineistoa päätelmiesi tueksi.

Kirjoita vastaukset yleiskielellä. Älä otsikoi vastauksia. Vastauksen sopiva pituus kerrotaan tehtävänannon yhteydessä.

Palauta lukutaidon vastau opettajalle oheiseen palautuslaatikkoon.

TEHTÄVÄ 1: Novellianalyysi

Lue oheinen Päivi Alasalmen novelli Me ja ne ja kirjoita pieni novellianalyysiteksti, jossa esittelet novellin käännekohtia ja Saria päähenkilönä, analysoit kertojaa ja pohdit novellin teemaa. Muista jäsennellä teksti kappaleiksi. Huom. analysoi Sarin luonnetta novellin dialogin, tapahtumien kerronnan ja Sarin toiminnan perusteella. Hyviä apukäsitteitä ovat henkilökuvaus, aihe, käännekohta, kertoja (ota kantaa kertojatyyppiin). Merkkimäärä noin 4000 merkkiä.

Me ja ne

Sari lähti interraillille yo-kirjoitusten jälkeen, siinä sopivassa raossa ennen lakkiaisia, pääsykokeita ja sekatyötä, sivistämään itseään ja laajentamaan maailmankuvaansa.

Hän matkusti junalla suoraan Amsterdamiin, kun oli kuullut että se on värikäs kaupunki. Ja olihan se, oli neekereitä, kiinalaisia, turkkilaisia ja joitakin, joiden rodusta Sari ei saanut selvää. Siellä hän istuskeli rautatieaseman edessä siinä missä muutkin reilaajat katsellen etnobändejä ja suklaanahkaisia rastoja, ja siellä oli niin lämmintä että hänen piti riisua takki ja kääriä hihat.

Baarimikko "hotellissa" neuvoi Sarille menomestaksi Leidsepleinin alueen. Nyt pitää olla kuin ei oliskaan, hän mietti kuumeisesti. Kukaan ei kuitenkaan vahdannut. Suu napakkana viivana hän jäi pois oikealla pysäkillä kun kuljettaja kuulutti "Leidseplein". Hän käveli suoraan lähimmän kapakan vessaan tutkimaan taskukarttaansa, ettei tarvitsisi kysyä keneltäkään neuvoa. 

"Vessassa" hän painoi mieleensä reitin oikeaan klubiin, pesi kätensä ja siirtyi salin puolelle tilaamaan kaljaa. Hän sai sitä niin surkean mukillisen, että ajatteli sitten nappaavansa niitä kolme.

Ensimmäisen "kaljan" jälkeen Sari alkoi vilkuilla ympärilleen. Onpas hiljainen neekeripoika, hän ajatteli vieressään istuvasta, yleensähän ne laulaa ja hölöttää. Kun hän oli saanut kolmannen kipon haltuunsa, poika kysyi häneltä hollanniksi jotain. No niin! Arvasinhan. Sari riemastui.

- Pardon? Sari lausui koppavasti ja poika siirtyi englantiin. Hän selitti että Sari oli näyttänyt ihan hollantilaiselta. Saria alkoi naurattaa ihan mahdottomasti.

Sarkku ei sitten lähtenytkään mihinkään klubiin. Kiva neekeri alkoi tuntua aina vaan kivemmalta. Sari ajatteli että kerranhan sitä vaan reissussa ollaan, ja päätti avartaa maailmankuvaansa pikkuisen lisää. 

Seuraavana päivänä Sari muutti nuhjuisesta hotellistaan Pietin luokse asemaan ja unohti budapestit ja pariisit. Hän tutustui Pietin ystäviin ja oppi vähän hollantia: kater. Kaikki luulivat häntä hollantislaiseksi ennen kuin hän avasi suutaan ja kun asian oikea laita selvisi, he olivat sitten valtavan kiinnostuneita Suomesta. Sarista se oli herttaista.

Sari tunsi itsekin muuttuvansa: kaupungin yleisystävällisyys tarttui. Syksyllä muutan tänne, ainakin pariksi kuukaudeksi, hän lupasi itselleen kun katseli kanaalinlaidalta smaragdinvihreässä vedessä seilaavia vesibusseja, täynnä lihavia iloisia turisteja. Rakkautta minä tarvitsen enkä rajoituksia, hän mietti synkästi. Suomella on tarjottavanaan vain talvi. Asian päätettyään hänestä tuntui kuin otsaa puristava vanne olisi yhtäkkiä pudonnut; hän tunsi ensi kerran itsensä oikeasti vapaaksi. 
Sitä kesti kolme viikkoa. 

Sitten, varoituksetta, IR-kortti ja armonaika päättyivät. Sarin oli palattava. Hän katseli siistinä pysynyttä aikatauluvihkoaan. Tukholma, Turku, Suomi. Heti kun hän näki kotimaansa nimen mikään ei ollut enää mitään.

Illalla kun Sari pakkasi tavaroitaan, Piet purki sydäntään.
- Sä oot harvinaisen vilpitön ihminen, Piet tilitti. - Mä en voi päästää sua pois. Sari ajatteli, kuinka omituista oli kun poika ei pelännyt, että Sari järjestää hänet jotenkin nalkkiin.

Aamulla Piet yllätti Sarin perinjuurin: hän oli hankkinut passin ja junalipun Suomeen. 
-Mä tulen sun mukaas, hän sanoi yksinkertaisesti.
Sari nielaisi. 
- Tuu vaan, hän sanoi sitten.

Kun juna lähti Amsterdamista, Sarista jäi sinne kaikki. Kuin tyhjää vaatekertaa tai tyhjää pukupussia häntä vietiin takaisin pohjoiseen. Saksan ja Ruotsin rajoilla hän availi kuulaisesti rinkkansa taskuja huumepoliiseille. Piet ei välittänyt poliiseista kun oli niin innoissaan.

- Mun eka matka Skandinaviaan, hän pölpötti iloisesti muille loosissa istuville suomalaisille. Sari ei avannut suutaan etteivät suomalaiset huomaisi, että hänkin oli suomalainen. Vaikka näkivät ne sen kuitenkin, hän ajatteli kiukuissaan kun paloitteli Fiskarsin kynsisaksilla tulitikkuja tuhkakuppiin.

Tukholmassa Siljan terminaalissa Sari kuuli Freukkareiden biisin ja meni vessaan oksentamaan. En kai ole raskaana? hän säikähti tosissaan. Laivaa odottaessaan hän väisti Pietin kosketusta eikä enää vastannut hänelle. Häntä tuijoteltiin jo, Pietiä tietysti enemmän. Laivalla Sari karisti pojan kokonaan kannoiltaan. Aina kun Piet hänet löysi, hän livahti vain pois pojan hämmästyneen katseen alta.

Kun laiva saapui Turkuun, Sari poistui siitä viimeisenä, että lomaromanssi ehtisi kadota. Varotoimi oli turha. Nekru oli napattu tulliin tutkittavaksi. 

- Paljonko sinulla on rahaa? tullimies kysyi huolellisesti ääntäen Pietiltä suomeksi, kun sari kiiruhti heidän ohitsee turvalliselle tantereelle.

Bravo gyus, Sari ajatteli, ei niitä tänne tarvita. Kotoisat suomenkieliset opastus- ja ohjetaulut odotussalin seinillä hellyttivät hänet hymyyn. Me emme niitä tänne halua, hän uhrasi viimeisen ajatuksensa Pietille; pällistelemään meikäläisten menoa, vikittelemään vaaleita naisia.

Päivi Alasalmi, 1997 

TEHTÄVÄ 2: Näytelmäanalyysi